Ilmastonmuutosta ja analyyseja

Olen jo pitkään suunnitellut tämän blogin perustamista pohtiakseni nykyistä kouluelämää ja siihen liittyviä asioita. Minusta tulee toivottavasti aineenopettaja valmistuttuani ja käyn tällä hetkellä mielelläni varsinkin yläasteilla sijaistamassa. Kirjoittaminen on kuitenkin jäänyt, mutta nyt ajattelin ryhdistäytyä. :)

Olin taas viime viikolla kahtena päivänä töissä. Biologian ja maantiedon sijaistus sisältäen ilmastonmuutosta ja Pohjois-Amerikan ilmastoa. Ensimmäinen paljon tyttöjä sisältävä kasiluokka oli aktiivinen, kyselivät paljon kaikkea ilmastonmuutoksesta ja esittivät spekulaatioita, kritisoivat lähteitä ja olivat muutenkin paljon aktiivisempia kuin mitä siltä luokalta olen normaalisti odottanut. Tunti oli harvinaisen mukava ja hetkeksi usko teini-ikäisiin palasi. Kunnes tuli seuraavan luokan vuoro, jonka mielestä ilmastonlämpeneminen on vain hyvä juttu: "jesh, sikalämmint koko aja! ei ne katastrofit tänne kuitenkaan tuu." Niin no tosi kiva. Seiskat opettelivat ihan kiltisti ilmastodiagrammien käyttöä ja osaavat ilmeisesti nyt kaikki lukea niitä. :) Tosin minä en esimerkiksi niitä tule varmaan koskaan tarvitsemaan. Itse kuulun siihen porukkaan, joka aina kiltisti opetteli kaiken, mitä piti. Hyvä, että opettelin, vaikka en kaikkea läheskään ole tarvinnutkaan, mutta en ainakaan ole yläasteikäistä tyhmempi. :)

Kun oppilaat alkavat kyseenalaistaa, että miksi tämä ja tämä pitää osata, on vastaaminen välillä aika vaikeaa. Fysiikan ja kemian kaavat pitää peruskoulussa opetella ulkoa ja lukiossa katsoa suoraan MAOL:ista. Varsinkin tuollaisissa tapauksissa en minäkään osaa vastata. Kokeisiin lukeminen on pelkkää kaavojen pänttäämistä, ei asioiden ymmärtämistä jolla pääsisi paljon pidemmälle, mutta ehkä siinä on joku pointti. Täytyy muistaa kysyä itse seuraavan kerran kun olen opehuoneessa.

Äidinkielessä (lempiaineessani) kirjoitettiin elokuva-analyysia. Kasit olivat aivan tuskissaan, väittivät ettei heillä ole tarpeeksi mielikuvitusta kirjoittamiseen. Yritin saada heitä ymmärtämään, että analyysiin ei tarvita mielikuvitusta ollenkaan, jos helpolla halusi päästä, niin vastaisi vaan yhtenäisellä tekstillä monisteen kysymyksiin ja seuraisi suoraan mallirakennetta. Mutta ilmeisesti sen ymmärtäminen voi olla ihan hirveän vaikeaa. Välillä menee usko, kun oppilaille annetaan kädestäpitäen ohjeet ja sitten siellä valitetaan, että en mä osaa ja kun menee auttamaan niin ilmenee, ettei oppilas ole edes lukenut tehtävänantoa. Välillä mietin, että osaako osa edes lukea saati sitten ymmärtää lukemaansa. Oppilaat valittivat, että leffa oli ollut ihan huono. Yritin saada kaikki ymmärtämään, että sen voi perustella miksi se oli huono. Lopulta päädyin kirjoittamaan taululle kissan kokoisin kirjaimin MINKÄ TAKIA? ja osoitin sitä aina, kun joku oppilas väitti elokuvasta jotain. "Se oli masentava", "Siinä oli koko ajan huono ilma", "Se päähenkilö oli ärsyttävä". Ehkä ne ymmärsivät pointin. Ehkä. Mahd. Maybe?!?